Kevät Balkanilla osa 1: Bosnia

Matkamme ensimmäinen kohdemaa oli Bosnia&Hertzegovina, johon siirryimme suoraan Splitin lentokentältä vuokraamallamme autolla. Päämääränämme oli pieni Jajcen kaupunki. Koska kohtasimme navigaattorin kanssa suuria erimielisyyksiä, venyi ajoaikamme yli viisi tuntiseksi, arvioidun noin kolmen tunnin sijaan. Navigaattori halusi meidän esimerkiksi ajavan pellon poikki, jossa lehmät laidunsivat... Lopulta saavuimme Jajceen myöhään iltapäivällä. Jajce on noin 30 000 asukkaan kaupunki keski-Bosniassa. Majoituimme kaupungin keskustassa sijaitsevaan hostelliin. Koska oli vasta toukokuun alku, olimme paikan ainoat vieraat. Meluisien lasten kanssa se ei kyllä haitannut!

Tarkoituksenamme oli viettää kolmisen päivää Jajcessa, mutta säätiedotteen lupaillessa sadetta koko ajaksi, päätimme lyhentää päivällä vierailumme. Kaupunki on sen verran pieni, että sen kävelee monta kertaa ristiin alle päivässä. Päänähtävyyksinä kaupungissa ovat linnoitus ja kauniit vesiputoukset. Noin 15 minuutin ajomatkan päässä sijaitsee upea Pliva-järvi, jota ihaillessa kuluu mukavasti aamupäivä. Jajcen sanotaan olevan vielä se Bosnian piilotettu helmi, jota turistit eivät ole löytäneet. Ja se kyllä pitää paikkansa! Halvat hinnat ja meitä tuijottaneet paikalliset sen kyllä paljastivat. Voisin kuvitella, että vaeltajille tämä olisi upea paikka lähellä sijaitsevien vuorien ansiosta.

Jajcesta jatkoimme matkaa kohti Sarajevoa. Matkalla pysähdyimme syömään ja jaloittelemaan Travnikin kaupungissa. Pientä jännitystä alkoi olla mahanpohjassa, sillä olen haaveillut Sarajevosta niin pitkään kun jaksan muistaa. Eikä tarvinnut pettyä, ei! Majapaikan olimme varannet paria päivää etukäteen Bistrikin alueella sijaitsevasta hostellista. Olimme buukanneet neljän hengen huoneen jaetulla keittiöllä ja vessalla. Kun hostellin omistaja (mahtava takkutukka hippi!) näki, että matkustamme lasten kanssa, hän siirsi meidät huoneistoon, jossa oli kaksi huonetta, keittiö ja kylpyhuone. Eikä meidän tarvinnut maksaa mitään lisää!

Sarajevo on yhdistelmä vanhoja, kapeita kujia ja kymmenkerroksisia neuvostokolosseja. Vanhan kaupungin basaariin voi eksyä tunneiksi ihastelemaan kaikkea sitä tavarapaljoutta mitä on tarjolla. Hostellimme sijaitsi suhteellisen lähellä keskustaa, mutta mäen päällä. Pari kertaa päivässä rattaiden työntäminen hyvin, hyvin jyrkkään ylämäkeen kävi jo kuntoilusta! Ilmat oli edelleen epävakaat, ja varsinkin iltaisin suosimme paikkoja, joissa oli sisäleikkipaikka. Esimerkiksi Sarajevo City Center kauppakeskuksesta löytyy mahtavan kokoinen hoplopmainen sisäleikkipaikka. Kaksi vuotiaamme oli vielä hieman liian pieni hurjimpiin liukumäkiin, mutta onneksi löytyi hänellekin kivaa puuhaa. Leikkipaikka sijaitsee samassa kerroksessa ravintolamaailman kanssa. Valikoimassa oli onneksi myös smoothie- ja mehubaari! Euron kustannus isosta smoothiesta on jo kohtuullinen hinta. Myös ravintolassa Druga Kuca (Kolodvorska 9-11) on kiva ja iso leikkipaikka lapsille. Valitettavasti käyntimme aikana leikkipaikka oli varattu syntymäpäiväjuhlia varten, eikä lapsemme ehtineet leikkiä siellä kuin hetken.

Tykkäämme kävellä paljon, joten yhtenä aamuna laitoimme pienemmän lapsista rattaisiin ja isompi pääsi kantorepun kyytiin ja lähdimme etsimään tunnin kävelymatkan päässä sijaitsevaa leikkipaikkaa. Juuri tästä tykkäämme paljon! Kävellä täysin tuntemattomille alueille, varsinkin alueille, mitkä ovat täysin paikallisten käytössä. Eksyttiin aika paljon eikä itse asiassa koskaan löydetty kyseistä leikkipaikkaa! Mutta löysimme ihanan ja vehreän lähiön, jossa oli pieniä kahviloita ja ravintoloita kerrostalojen sisäpihoilla, sekä kiva pieni leikkipaikka. Kaupunkimatkailua parhaimmillaan! Kävin muuten Sarajevossa myös jalkakarvojen sokeroinnissa. Olipahan kokemus. Muistan taas miksi arvostan sitä, ettei Suomessa saa enää tupakoida sisätiloissa. Hommaan meni kokonaiset kymmenen minuuttia ja maksoi seitsemän euroa (Suomessa hinnat vaihtelevat 30-40 euron väliltä)... Ja eipä meinannut tämäkään paikka löytyä. Sain ohjeet turisti-infosta, mutta heidän antamassa ositteessa ei ollut mitään. Jatkoin sitten kysellen kampaamoista, ja yhdestä osattiinkin neuvoa paikkaan, mikä sijaitsi jollain takakujalla kauppakeskuksen takana. No sieltä se sitten löytyikin, mitä nyt tuli taas puoli kaupunkia käveltyä läpi..

Vaikutelma Sarajevosta? Lähtisin uudestaan vaikka heti! Ottomaanit kohtaa Neuvostoliiton. Pieniä kujia, romahtaneita taloja, basaareita, hohtavia kauppakeskuksia, tylyjä lipuntarkastajia ratikassa. Saatiin muuten sakot ratikassa, kun emme tajunneet leimata kuljettajalta ostettuja lippuja. Tarkastajat poistivat meidät ratikasta ja kun yksi paikallinen mies tuli meitä puolustamaan, niin tarkastajat kutsuivat poliisit. Maksettiin sitten kiltisti maksu ja liuettiin paikalta..

Bosniaan palasimme vielä matkamme loppupuolella. Siihen palaan myöhemmin. Seuraavaksi oli vuorossa pitkä ajomatka kohti Novi Sadia Serbiassa. Siitä lisää seuraavassa osassa!