Kevät Balkanilla osa 4: Kosovo

Euroopan nuorin maa. Sen enempää ei minulla ollutkaan tietoa Kosovosta. Toki kaikille oli median kautta tullut tutuksi alueen sota, ja se ettei Serbia tunnusta Kosovon itsenäisyyttä. Saapuminen maahan ei meillä mennytkään kovin sujuvasti. Katsoimme kartasta, että joo Novi Pazarissa kannattaa pysähtyä syömään Serbian puolella ja sitten jatkaa rajan yli. Ajoimme parisen tuntia vuoren rinnettä ylös, vain todetaksemme, ettei sieltä pääsekään ylittämään rajaa Kosovon puolelle, vaikka kartassa niin näyttikin. Vastassa oli kaksi poliisia, jotka vartioivat tätä laitonta ylityspaikkaa. On kuulemma silloin ollut tie käytössä kun Kosovo kuului vielä Serbiaan, mutta ei enää. Ystävällisesti ohjeistivat meidät palaamaan ja käyttämään toista ylityspaikkaa. Ei muuta kuin pari tuntia ajoa takaisin päin.. Kosovoon saapuminen meni sittemmin sujuvasti. Rajalla maksoimme tullimaksun autosta. Tämä vaikutti olevan normaali toimenpide ulkomaalaisen saapuessa autolla maahan. Kymmenisen euroa köyhempänä painoimme kaasu pohjassa Pristinaan. Majoituimme suhteellisen lähellä keskustaa, viihtyisään kattohuoneistoon. Talo sijaitsi samalla alueella useimpien suurlähetystöjen kanssa, joten vartijoita riitti sillä alueella. Asunto oli todella halpa ja omistaja ystävällinen, toimitti meille kattilan lasten iltapuuroa varten ja kävi korjaamassa vuotavan putken vessassa.

Jos Kosovo on Euroopan nuorin maa, on Pristina Euroopan nuorin kaupunki asukkaiden suhteen. Sota on vienyt suurimman osan vanhemmasta kansasta ja se kyllä näkyikin katukuvassa. Miehen parturireissulla saimme kuulla parturilta, kuinka kaupunki on pulassa parin vuoden päästä, kun kaikki nuoret alkavat saada lapsia. Ei kuulemma kaupungin hoitopaikat riitä.. Sen lisäksi, että Pristinassa on paljon nuoria, on siellä myös maailman parasta kahvia! Jos ei mitään muuta syytä keksi matkustaa Kosovoon, niin menkää nyt edes sen kahvin takia, on muuten ihan käsittämättömän hyvää! Kokonaisuudessaan Pristina oli mielenkiintoinen kaupunki; ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin ihmeellinen. Arkkitehtuuri on ruminta mitä olen nähnyt. Kaupunkilaiset super trendikkäitä, vapiskaa Kallion hipsterit, pristinalaiset ovat valovuoden edellä. Tunsin itseni niin maalaiseksi heidän rinnalla. Kaupungissa on paljon kahviloita ja clubeja, joten jos etsit paikkaa viikonlopun juhlinnalle, älä etsi enää. Virallisia nähtävyyksiä ei kirjaston ja Newborn-monumentin lisäksi oikeastaan ole. Monumentti vaihtaa ulkoasuaan tasaisesti ja vierailumme aikana kumoon oli kaadettu N ja W kirjaimet symbolisoimaan "no walls" -ajattelua. Eli kannanottona pakolaisilta suljettuihin rajoihin. Pristinan pääkirjasto on rankattu yhdeksi maailman rumimmaksi rakennukseksi. Pakko olla samaa mieltä.

Pristinasta jatkoimme matkaa länsi-Kosovossa sijaitsevaan Prizreniin, joka on tavallaan Kosovon turistirysä. Kaupungissa on todella kaunis vanhakaupunki, ja se houkutteleekin paikalle bussilasteittain pääasiassa eläkeläisiä. Prizrenissä meillä ei ollut onni myötä. Hostelli oli epämiellyttävä haisevine tekstiileineen ja taivas pisteli sadetta koko ajan. Lyhennettiinkin aikaamme yhdellä päivällä. Ehdimme kuitenkin nähdä kaiken tarpeellisen. Ensimmäisenä iltana sateen alkaessa päätimme olla nokkelia ja lähteä kaupunkijuna-ajelulle, mutta olisi voinut miettiä kahdesti. Vettä tuli niin kaatamalla, että kadut tulvivat hetkessä ja itse kastuttiin sadetakeista huolimatta... Siihen kun vielä lisäsi kunnon ukkosen, olikin kokemus syövytetty lasten mieliin. Nuorempi puhuu vieläkin asiasta.

Onneksi kahvi oli täälläkin todella hyvää, se pelasti tilanteita hieman. Varsinkin kun unta ei tullut paljoa saatua huonon sängyn ja hostellissa olleen metelin takia. Huoneen hintaan kuului aamupala, mutta se oli niin luokaton, että päädyimme toisena aamuna menemään viereisen hotellin aamupalalle. Hotellissa luulivat meitä heidän asiakkaikseen kun yritimme maksaa. Ihmettelivät, että mistä maasta oikein olemme kun niin rehellisesti kerroimme, ettemme majoitu hotellissa vaan haluamme maksaa aamupalasta. Jälkikäteen jäi tunne, että olisi sittenkin pitänyt viettää enemmän aikaa Kosovossa, ehkä jossain pienessä kylässä. Hieman pintaraapaisulta tuntui jälkeenpäin, mutta ainahan on mahdollisuus palata!

Matkamme puoliväli alkaa olla käsillä. Seuraavassa osassa siirrymme Makedoniaan, maahan joka varasti meidän sydämet. Ilmatkin alkoivat suosia meitä, vaihtuen sateesta helteeksi. :)