Kevät Balkanilla osa 6: Albania




Albania oli ollut kysymysmerkkinä suunnitelmissamme alusta asti. Oikeastaan siihen asti, että sinne päädyimme. Makedonian jälkeen pohdimme myös Kreikkaan suuntaamista, mutta sen muihin Balkanin alueen maihin verrattuna korkeamman hintatason takia päätimme jättää väliin. Joten Albaniaan suuntasimme. Ensimmäinen kohteemme oli Berat keski-Albaniassa. Kiroan vieläkin sitä suht kiireessä tehtyä hotellivarausta. Olin katsonut kartasta vain, että joo aika lähellä keskustaa ja oli halpa. Noh.. Hotelli sijaitsikin kaupungin linnoituksessa, ja se oli korkealla. Niin korkealla ettei sitä mäkeä viitsisi kuin kerran päivässä kiivetä. Ja kerroinko jo kuinka lämpötilat nousivat lähes 40 asteeseen? Hotelli oli söpö, pieni ja perheomisteinen. Huone siisti, mutta pimennysmahdollisuus puuttui, mikä tiesi hyvin aikaisia heräämisiä auringon myötä.

Kuten jo mainitsin hotelli sijaitsi korkealla linnoituksessa, joten emme jaksaneet lähteä kaupunkiin vaan jäimme illalliselle linnoituksen ulkopuolella olevaan ravintolaan. Näköala oli kaunis ja meille tarjoiltiin lautasellisia perinneruokia. Ruuat olivat maukkaita, mutta muistan syödessäni miettineeni että ruoka ei ollut kovin lämmintä. Taisi ollakin koko päivän pöydällä seisonutta, sillä seuraavana aamuna alkoi sekä minulla että seurueen toisella aikuisella vatsatauti. Lapset eivät onneksi olleet paljoa syöneet, joten selvisivät vähemmällä. Lyhyesti sanottuna aikamme Beratissa meni näin: minä makasin hotellihuoneessa ja kuljin sängyn ja vessan väliä. Puoliso pystyi välillä käymään lasten kanssa ulkoilemassa, kunnes oli taas palattava takaisin. Ja ulkona ääretön helle. Joten sopiiko jos siirryn suoraan Beratista lähtöpäiväämme?





Lähtöpäivänä pakatessamme oli jälleen superhelle. Hotellihuoneen ikkunat olivat painavia, puureunaisia ja aukesivat ylöspäin nostettaessa. Lukitus vain ei toiminut, joten pidimme vesipulloa tunkkina. Muistan pohtineeni, että ei ehkä ole hyvä idea. Kaksivuotias kurkki ikkunasta ulos. Kuin hidastettuna näen kuinka hän tarttuu pulloon ja ikkuna lähtee putoamaan alaspäin. Seuraavassa hetkessä tajuan lapsen käden jääneen puristukseen painavan ikkunan ja ikkunalaudassa olevan kohouman väliin ja huuto on kovaa. Sitten pidän kiljuvaa lasta sylissä puolison todetessa, että käsi on vääntynyt sivuttain ranteesta ja roikkuu löysänä. Juoksemme läheiseen ravintolaan pyytämään ajo-ohjeita sairaalaan. Tarjoilija sanoo soittavansa ambulanssin ja tuo jäitä. Puoliso ottaa lapsen syliin ja minä juoksen huoneeseen hakemaan passeja ja jollain äiti-moodilla toimiessa tajuan ottaa mukaan myös juomista ja banaaneja evääksi. Seuraavassa hetkessä istun ambulanssissa shokissa oleva lapsi sylissäni. Koitan pitää meidät penkillä ambulanssin ajaessa jyrkkää ja mukulakivistä katua alas linnoitukselta. Sireenit päällä saavumme paikalliseen kunnansairaalaan ja meidät kirjataan suoraan sisälle. Kukaan ei kysele passeja vaan käsin kirjoitetaan paperilistaan lapsen nimi ja ikä. Puoliso saapuu toisen lapsemme kanssa paikalle myös ja pääsemme röntgeniin. Vastaava lääkäri ei puhu englantia, mutta hieman kielitaitoa omaavan hoitajan avulla saamme selville, että kyseessä on pehmytkudosrepeämä, eikä murtuma kuten aluksi luultiin. Saamme todella ystävällistä palvelua, reseptin kipulääkkeisiin ja ohjeet pitää lapsella viikon ajan kantosidettä. Hotellin omistaja on myös saapunut paikalle ja hän hakee apteekista lääkkeet omaan laskuunsa. Lopulta palaamme hotellille, saamme tavarat autoon ja lähdemme kohti Tiranaa. Vatsakin on niin shokissa, että mahatauti unohtuu.







Tiranassa meitä odotti iso asunto ihan keskustan tuntumassa, ja vihdoin tuntui, että elämä voittaa. Kävelemme viihtyisällä alueella ja käymme pizzalla. Tirana sykähdyttää rennolla meiningillä ja värikkäillä rakennuksilla. Asuntomme on ihan Bllokun reunamalla, eli hipstereiden keskuudessa ollaan jälleen. Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan kaupunkiin paremmin. Edellisen päivän lupauksista huolimatta vatsatauti ei ollut poistunut, vaan palasi takaisin. Kiteytettynä seuraavat päivät kuluivat jälleen sängynpohjalla huonokuntoisena. Puoliso pystyi edelleen käymään lasten kanssa kaupungilla pieni hetkiä. Viisi päivää vatsataudin alkamisesta menin niin huonoon kuntoon, että lähdimme käymään sairaalassa. Kiitos matkavakuutuksen suhasimme taksilla suoraan yksityisen sairaalan pihalle. Vietin päivän sairaalan vuoteessa saaden nesteytystä ja antibioottia suoraan suoneen. Olisivat halunneet pitää minut siellä yön yli, mutta sovittiin, että tulen aamulla takaisin jos ei ole olo parantunut. Ja se parantui.






Vihdoinkin pääsimme kunnolla nauttimaan ajastamme Tiranassa! Onneksi olimme varanneet viikoksi majoituksen. Ja miten ihana kaupunki se olikaan! Kaupunki jollain tavalla värisi positiivista energiaa. Värikkäät talot, katujen varsilla kukkia ja kirjoja myyvät vanhukset, iltasin korvat räjäyttävän kovalla soiva musiikki baareissa ja ihanat smoothie-kahvilat. Kaupunki joka todella vie mennessään! Ja se liikenne. Ihan naurettavan kaoottista. Saatoimme seistä pitkiä aikoja parvekkeellamme sitä seuraillessa. Keskustan lähettyvillä sijaitsi suuri puistoalue, johon oli lähiaikoina valmistunut todella monipuolinen leikkialue lapsille. Toivon todella, että saamme jonain päivänä mahdollisuuden palata Tiranaan ja päästä kokemaan täydellä teholla kaikki sen tarjoama energia.






Tiranasta ajoimme pohjois-Albaniassa sijaitsevaan Shkodarin kaupunkiin. Suunnitelmissa oli käydä myös pohjoisen vuoristossa, mutta saatuamme tieto, ettei sinne kannata yrittää ilman nelivetoa, päätimme viettää enemmän aikaa Shkodarissa ja hyvä niin. Kaikkien koettelemusten jälkeen Shkodar tarjoili meille ihanaa ja leppoisaa oloa. Kaupunki kulki vähän hidastetusti, tai siltä se ainakin pääkaupungin tohinan jälkeen tuntui. Asuntomme oli todella kaunis ja viihtyisä, vaikka talo ulkopuolelta näyttikin purkukuntoiselta.  Talon alakerrassa sijaitsi niin niin eurooppalainen kahvila ja vastapäätä leipomo. Ihan hykerrytti kuinka mukavasti asiat olivatkaan.








Shkodarissa on kaikki potentiaali turistien suosikkikaupungiksi. Toistaiseksi siellä palloili eläkeläisiä, joita kuljetetaan busseilla paikasta toiseen. Shkodari onkin kulttuurillisesti merkittävä kaupunki Albanian historiassa. Vietimme aikaa vanhan kaupungin kujilla, kahviloissa, leikkipaikoilla ja kävimme uittamassa lapsia läheisellä järvellä, katsellen lampaita, jotka tulivat juomaan.

Jos yhtään mietitte reissua Albaniaan niin Tiranan ohella menkää Shkodariin! Kaikista koettelemuksista huolimatta palaisin Albaniaan vaikka heti. Siellä oli tallella vielä sitä rouheutta, mikä esimerkiksi Kroatiasta on jo kadonnut. Haluaisimmekin päästä tutustumaan myös etelä-Albaniaan. Maa tuntuukin olevan kovassa nosteessa, ainakin jos aikakausilehtiä on uskominen. Joten erästä matkatoimistoa lainatakseni. "Go before it is too late".

Matkamme aikaisemmista kohteista voit lukea täältä: matkan alkuBosniaSerbiaRudno (Serbia)Kosovo ja Makedonia. Seuraavassa osassa vierailemme sekä Montenegrossa sekä teemme uuden visiitin Bosniaan. Stay tuned!

Kommentit

  1. Voi harmi, että teidän Beratin vierailulle sattui niin paljon koettelemuksia! Berat oli minusta yksi kauneimmista paikoista, joissa Albaniassa kävimme. Tiranassa olimme sen sijaan vain hyvin lyhyesti, joten siihen haluaisin joskus palata tutustumaan enemmän. Albania oli muutenkin mielestäni todella mielenkiintoinen paikka. Varmaan siksi, että turisteja on vielä verrattain vähän. Palvelut ovatkin siitä johtuen vähän niin ja näin, mutta varmasti matkailijamäärien noustessa palvelutkin paranevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muakin harmitti kun en päässyt Beratia näkemään yhtään (mitä nyt ambulanssin ikkunasta..). Albaniassa oli kyllä jotain ihanan rouheaa, ja se että bemari ja hevosvankkurit sopii samalle kadulle :D

      Poista
  2. Voin vain kuvitella miten kamalalta tuntui tuo tytön käden jääminen ikkunan väliin. Meidän tyttö kaatui kesällä pyörällä ja mursi kätensä. Tärisin shokissa, kun näin vääntyneen käden. Onneksi selvisitte kuitenkin ilman murtumaa.

    Tapasin työmatkalla yhden naisen Albaniasta, joka kovasti suositteli siellä käymistä. Joku kiertomatka itä-Euroopassa kyllä kiinnostaisi ja Albania siinä samalla. Kurja, että iso osa teidän reissusta meni vatsataudissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli onneksi onni puolellamme. Kerkesin jo miettiä sairaalaan mennessä kaikki mahdolliset tilanteet läpi, pitääkö lähteä takaisin Suomeen, lähdetäänkö kaikki vai vain toinen vanhemmista. Mulla kun ei ole ajokorttia niin oltiin yhden kuskin varassa. Onneksi saimme kuitenkin vielä kokea myös ihania asioita Albaniassa! Etelä-Albania kyllä houkuttaisi ja Tiranaan varsinkin haluan uudelle, ja pohjoisen vuoristoon :)

      Poista
  3. Teillä on varmasti ihan mielenkiintoista, mutta tämä postaus ei innosta minua Albaniaan, eikä tietysti tarvitsekaan. Mutta tämä blogin laaja Balkan-katsaus kyllä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ymmärrän hyvin että voi olla ettei ollut paras myyntipuhe Albanian puolesta :D Itse lähtisin vaikka tältä istumalta sinne uudestaan! Vatsatauti kun voi tulla missä vain. Sainkin matkan jälkeen tietää että samoihin aikoihin lasten päiväkodissa oli ollut ärhäkkä mahatauti liikkeellä, joten jos olisimme olleet Suomessa olisi kotona menty vessan ja sängyn väliä ;) Balkan on ihana! Tämä oli meidän toinen kerta tuolla suunnalla. 2012 olimme pari viikkoa ja silloin päätimme että pakko on palata :)

      Poista
  4. Meidän on tarkoitus mennä kesällä eteläiseen Albaniaan. Se mitä maasta olen lukenut saa uskomaan, että tullaan tykkäämään. Toivottavasti tosin säästytään vatsataudeilta.

    VastaaPoista
  5. Sait myytyä, Shkodari on painettu mieleen! Ja Tirana. Ja Berat. Harmi, että teillä oli isoa koettelemuksia, mutta kuten kommentissa kirjoitit: vatsatauti voi tulla ihan kotioloissakin. Toki reissussa se saa ihan erilaisia kierroksia kuin tutuissa ympyröissä. Mutta semmoista se elämä ja varsinkin reissuelämä on. :)

    "Asuntomme oli todella kaunis ja viihtyisä, vaikka talo ulkopuolelta näyttikin purkukuntoiselta. Talon alakerrassa sijaitsi niin niin eurooppalainen kahvila ja vastapäätä leipomo. Ihan hykerrytti kuinka mukavasti asiat olivatkaan." Tässä sun kirjoittamassa tekstissä kiteytyy sellainen ajatus, josta en voi muuta kuin olla ihastuksissani! Joskus hyvin pienet asiat voivat olla niitä merkittävimpiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kaunis kiitos kommentistasi, kylläpä tuli heti aamusta hyvä mieli! Ja tosiaan jos joskus Shkodariin päädyt niin laita ihmeessä viesti, voin linkata sulle sen asunnon jossa oltiin. Sänkypaikat viidelle, mutta hyvin majoittuu vaikka kaksikin koska hinta ei ollut paha!

      Heidi -Arjen parempi puoli-

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vegaaniset muffinssit sekä laulupussin askartelua

Viro // Seikkailu Tallinnassa

Minne kaipaan takaisin?