Kevät Balkanilla osa 2: Serbia

Serbia. Matkaa suunnitellessa meillä ei ollut oikeastaan mitään mielikuvaa Serbiasta. Mietimme jopa aluksi koko maan väliin jättämistä tai vain Belgradissa käymistä. Onneksi niin emme tehneet, sillä Serbia jätti lopulta meihin kaikkiin kaipuun takaisin. Mikä siitä maasta sitten teki niin erikoisen? En tiedä. Ihmiset? Luonto? Ehkä sellainen mutkattomuus. Rehellisyys. Mikä ikinä syy olikaan, niin hyvät lukijat, matkustakaa Serbiaan. Se vie sydämenne!

Alun perin tarkoituksenani oli käsitellä yhdessä postauksessa koko Serbian aikamme, mutta päätin jakaa sen kahteen kirjoitukseen. Koen, että vierailumme etelä-Serbian vuoristossa ansaitsee oman kirjoituksen, joten keskityn tässä nyt Novi Sadiin sekä Belgradiin. Ajoimme puoli päivää Sarajevosta Novi Sadiin Serbian puolelle. Rajan ylitys sujui ongelmitta, sillä tähän suuntaan ei ollut paljoakaan liikennettä. Saavuimme maahan ilman paikallista valuuttaa, mutta onneksi rajan läheltä löytyi huoltoasema, jossa pystyi vaihtamaan rahaa. Sitä nimittäin tarvittiin tietulleihin.

Novi Sad sijaitsee pohjois-Serbiassa, Tonavan varrella. Väkiluvultaan Novi Sad on Serbian toiseksi suurin kaupunki. Belgradista ajomatkaa Novi Sadiin on vain tunti, joten se sopii hyvin myös päivämatkakohteeksi Serbian pääkaupungista. Novi Sadissa majoituimme kaupungin keskustassa sijaitsevaan hostelliin. Valitettavasti tämä yöpymispaikka ei vastannut toiveitamme. Hostellissa oli vieraiden käyttöön tarkoitettu keittiö, mutta henkilökunnan sisällä tupakoinnin takia se ei houkuttanut ruuanlaittoon. Päätimmekin nauttia kaikki ateriamme ulkoruokinnassa. Onneksi hotellin vierestä löytyi ihana ravintola, josta sai kaikkea tuorepuuroista ja smoothieista lähtien! Novi Sad on nuorekas ja rento kaupunki, ja se näkyi kahvilatarjonnan määrässä. Hyvin pystyi luottaa siihen, että nälän sattuessa löysi nopeasti ravintolan. Vietimme aikaa myös kaupungin monissa mehu- ja smoothiebaareissa.

Lasten kanssa Novi Sad on helppo kaupunki. Vanha keskusta on mukava edes takas sinkoiluun ja läheltä löytyi viherpuisto kilpikonnineen. Tonavan rantaan oli valmistunut vapaa-ajanviettopaikka, josta löytyi ravintoloita ja leikkipaikkoja. Vietimme yhden aurinkoisen iltapäivän rannalla, nauttien matkamme ensimmäisestä lämpimästä päivästä! Tonavan veden puhtaudesta emme ottaneet selvää, joten tuntui paremmalta pitää lapset poissa vedestä. Heille onneksi riitti se, että sai heittää kengät ja vaatteet pitkin rantaa ja kirmata uimapuvut päällä. Eniten riemua kuitenkin aiheutti kaupunkiin avattu Dinopuisto. Kahden dinosaurusfanin vanhempina tiesimme missä yhden päivän viettää! Yllätykseksi puisto olikin viihdyttävä myös aikuiseen makuun. Jotta kaupunki olisi vieläkin rennomman oloinen, järjestettiin hostellimme lähellä taidefestivaalit. Paikalla oli käsityöläisiä, taiteilijoita, tanssiesityksiä sekä kasvomaalausta. Onneksi musiikkitarjonta oli miellyttävää, joten sitä jaksoi kuunnella vielä sängyssä maaten.

Belgradiin saavuimme äitienpäivänä, sateen saattelemana. Asunnon olimme varanneet parin kilomerin päässä kaupungin keskustasta sijaitsevalta Neimarin alueelta. Uuteen kaupunkiin, varsinkin isoon, saapuessa jännittää aina se minkälaisella alueella majoitus sijaitsee. Tällä(kin) kertaa meitä onnisti! Neimar oli lasten kanssa ihana. Alueelta löytyi useita leikkipuistoja, kahviloita, ravintoloita, leipomoita sekä hedelmäkauppoja. Alueen rakennukset olivat pääasiassa vanhoja kivitaloja, mutta toki uudempiakin kerrostaloja löytyi. Katuja reunustivat tuuheat puut ja pensaat, luoden ihanan vihreän sävyn. Suurimman leikkipuiston vierestä löysimme kahvilan, jonka yhteydessä oli sisäleikkipaikka lapsille, ei hullumpi löytö. Turistien vähyydestä kertoi paikallisten huono englannintaito, sekä kyrilisillä kirjaimilla kirjoitetut ruokalistat ravintoloissa. Hätä onneksi keksii keinot; olin ostamassa leipomosta suklaapalloja ja tiedustelin sisältääkö ne kananmunaa. Myyjä ei ymmärtänyt yhtään englantia, joten lopputulemana päädyin näyttelemään kanaa ja pullauttamaan kuvitellun kananmunan pepustani, jolloin hän käsitti mitä tarkoitan. Yhteisen naurun saattelemana sain ostettua ihanat suklaat ja taputtelimme toisiamme olkapäille!

Belgradin sanotaan olevan Balkanin Berliini. Ja eipä paremmin kaupunkia voisi kuvailla! Keskustassa ravintolat ja kahvilat levittäytyivät kaduille, katutaidetta oli monipuolisesti ja kaikkialla vain leijaili rento tunnelma. Belgradin keskusta on sopivan kokoinen lasten kanssa kävelyyn. Lähellä sijaitsee suuri puisto, josta löytyy myös vanha linnoitus. Jäätelö on halpaa, ja siitä on mukava istahtaa nauttimaa puun varjoon. Meidän muksuille mielenkiintoisin kokemus oli vanhan kaupungin kupeessa sijaitseva kirjakauppa Apropo (Cara Lazara 10), jonka yhteydessä on myös kissakahvila. Mikäs sen mukavampaa kuin lueskella kirjoja ja rapsutella ystävällisiä kissoja samalla. Taisimme tosin juoda matkamme pahimmat kahvit siellä, mutta hei kissat oli ihania! Mielestämme parhaan kosketuksen kaupunkien energiaan ja tunnelmaan saa keskustan ulkopuolelta, joten yhtenä päivänä päätimme kävellä parin kilomerin matkan takaisin asunnollemme. Sivukatuja pitkin vaellellen matkaan meni vähän päälle tunti. Ajoitimme kävelyretken lasten päiväuniakaan, joten kaksivuotias nukkui rattaissa ja viisivuotiaamme otti levon Tula-kantorepussa.

Belgradin reunoja kiertää Sava-joki ja sen varrella sijaitsevasta Ada-saaresta on muokattu niemi sillan avulla. Saari on ihana kohde leppoisaan kävelyyn ja ei minkään tekemiselle. Paikalle pääsee helposti taksilla, eikä se kustanna paljoa. Saari on suosittu paikallisten rentoutumispaikka, ja siellä onkin tekemistä kaikille leikkipuistoista golfratoihin. Kävelimme aluksi ympäriinsä, nauttien vehreydestä ja siirryimme sitten makoilemaan saaren rannalle. Lämpötilat alkoivat olla hellelukemissa, joten pieni kastautuminen ei ollut pahitteeksi. Koska oli vasta toukokuu, suurin osa saaren ravintoloista oli vielä suljettuna tai remontissa. Syötiin kuitenkin parhaat wrapit ikinä siinä ainoassa auki olevassa ravintolassa. Ihan vinkkinä, jos mietitte saarelta keskustaan kävelemistä, niin älkää. Matka on pidempi kuin kartalla vaikuttaa, ja kun päätyy suljetulle messukeskusalueelle, josta ei pääse pois kuin ajotietä pitkin, tietää tehneensä virheen. Istuttiin hetkeksi tekemään uudelleenjärjestely ja päädyttiin ottamaan ensimmäinen taksi, joka tulisi vastaan. Paitsi ettei niitä tullut. Tässä vaiheessa lapsetin heräsivät päiväuniltaan rattaista ja repusta, eikä mukana ollut eväitä. Onneksi jonkin matkaa käveltyämme näimme tauolla olevan taksikuskin ja saimme hänet viemään meidät takaisin kaupunkiin.

Belgradiin uskon palaavamme vielä jonain päivänä, lasten kanssa tai ilman. Kaupungilla on niin paljon tarjottavaa, ja suosittelenkin viikon mittaista matkaa sinne. Seuraavassa osassa olemme edelleen Serbiassa. Suunnittelin alun perin kokoavani kaiken tähän yhteen postaukseen, mutta koen, että vierailumme etelä-Serbian vuoristossa ansaitsee oman kirjoituksensa. Siitä siis lisää ensi kerralla! :)

Matkamme aiemmista kirjoituksista voit lukea täältä ja täältä.