Kevät Balkanilla osa 3: Rudno, Serbia

Jollain tavalla on jopa pelottavaa, kuinka suuren vaikutuksen jokin paikka voi tehdä. Kuinka se saattaa jopa muuttaa henkisesti ihmistä. Tarjota sitä kaivattua sielun ruokaa. Meille tällainen paikka oli etelä-Serbian vuoristossa, Golijan luonnonpuistossa sijaitseva Rudnon kylä. Belgradista ajomatkaa on noin kolme tuntia ja Pristinasta, Kosovosta, parisen tuntia. Lähin kaupunki on Novi Bazar. Pristinasta päin tultaessa pääsee ajamaan koko matkan päällystettyä tietä. Belgradin suunnalta ajaessa tie on kapea ja kuoppainen hiekkatie ja Rudno sijaitsee noin puoli tuntia sen jälkeen kun alkaa usko loppua.

Balkanin alueen luoto on jotain aivan uskomatonta ja halusimme päästä kokemaan luonnon läheisyyttä kaupunkien rinnalle. Kartan tutkiskelun jälkeen päätimme majoittua Rudnoon. Täysin emme tienneet mitä paikalta odottaa. Lähinnä haaveilimme rauhallisesta olosta kauniissa vuoristomaisemissa. Majoituimme Vila Selenaan. Majataloa ylläpitävät perhe neljässä sukupolvessa. Paikan omistajapariskunnan lisäksi päärakennuksessa asui heidän lapsensa, vanhemmat ja isovanhemmat. Tontilla sijaitsee kaksi hirsimökkiä, joista toinen oli meidän käyttöömme. He myös remontoivat lisää huoneita viereiseen rakennukseen. Päärakennuksessa on myös pieni ravintola, jossa mekin nautimme kaikki ateriamme. Ja se ruoka! Kaikki oli itse tehtyä alusta asti ja he ottivat upeasti huomioon perheemme ruokavalion ja nuorimman lapsen allergian. Vierailumme aikana olimme ainoat asiakkaat, joten omistajat tiedustelivat meiltä, mitä haluaisimme syödä ja monen aikaan. Vain aamupalat päätimme syödä mökissämme.

Mitä me sitten teimme Rudnossa? Alue on täynnä upeaa metsää ja kauniita vesiputouksia. Lapsemme ovat 100% luontolapsia, joten he nauttivat saadessaan leikkiä vapaana metsissä ja purolla. Metsä on aina metsä, mutta se tunnelma oli jotenkin aivan erilainen kuin Suomessa. Alueen metsät ovat hyvin luonnonvaraisia, ja jossain matkaoppaassa sanottiinkin että tämä on viimeisiä kolkkia Euroopassa jossa sudet ulvovat vapaina. Täytyy kyllä myöntää, että välillä tuli vilkuiltua olkansa yli.. Viettäessäni aikaa lasten kanssa läheisellä purolla vuorten kohotessa vieressä, odotin jollain tasolla näkeväni vilauksen susilaumasta.

Kylässä sijaitsi yksi pieni kauppa, mutta se kyllä yllätti valikoimallaan. Löytyi jopa soijamaitoa! Saimme ostettua kaiken tarpeellisen aamupalojamme varten. Muutenkaan ei nälässä tarvinnut olla. Meille tuotiin esimerkiksi vohveleita iso kasa iltapäivällä välipalaksi. Niistä riittikin sitten myös aamiaiselle. Kylän asukasmäärästä en ole aivan varma, mutta montaa kymmentä taloa siellä ei kyllä ollut. Olemme välillä heitelleen ilmaan ajatusta omavaraisesta elämästä jossain syrjäisessä paikassa. Jokin on kuitenkin ajatuksessa tökkinyt, ja nyt sen tajusinkin. Haluan vuoret ympärilleni, ja siksi muutto Suomessa syrjäseuduille ei ole tuntunut luontevalta. Ruvettiinkin puolison kanssa vitsailemaan luomukylän perustamisesta Rudnoon. Vai oliko se vitsi kuitenkaan? Oma luontosuhteeni vahvistui myös, sekä ymmärsin kaipaavani yksinkertaisempaa elämää. Asuminen kaupungissa toki asettaa tietyt raamit, mutta koen, että henkinen matka kohti rauhallisempaa ja maanläheisempää elämää selkeytyi itselleni.

Vuorilla olo mahdollistaa todella läheisen kosketuksen luontoon. Yhtenä iltana nousi kova ukkosmyrsky. Olen niitä toki aiemminkin kokenut, mutta en tällä voimalla. Ukkonen oli samalla korkeudella kylän kanssa, joten olimme todella sen keskellä. Lapset pelkäsivätkin jonkin verran kun eivät ole tottuneet sähkökatkoksiin. Yöksi onneksi myrsky laantui ja saimme jälleen hyvät yöunet raikkaassa vuoristoilmassa.

Paikallisten englannin kielen taito oli lähes olematon, mutta onneksi hymyllä pääsee pitkälle. Ja piirtämällä. Tutustuimme myös kylän (ja ehkä maailman) ystävällisimpään koiraan, jonka nimesimme Pertiksi. Jos koirat osaisivat puhua niin tämä yksilö olisi kyllä morjestanut iloisesti ohi kulkiessaan! Toisin sanoen kaikki oli todella hyvin täällä pienessä kylässä kaukana kaikesta. Rudnosta matkamme jatkui kohti Kosovoa ja se ei sitten sujunutkaan ihan yksinkertaisesti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Matkamme aiemmista kohteista voit lukea täältä: Bosnia ja Serbia. P.S Tykkään myös saada kommentteja, joten kirjoittele rohkeasti! :)